Mutta ne harrastukset, meillä niitä on muutama. Näyttelyissä olemme käyneet muutamia kertoja, niistä on tuotu kotiin ihan hyviä arvosteluja ja lähinnä punaisia nauhoja. Danny on vielä kesken kasvussaan, joten uroksen piirteiden saaminen tuo sille varmasti monta hyvää sijoitusta vielä jatkossakin. Näyttelyt ovat hauskoja. Pidän niistä lähinnä siksi että Danny oppii olemaan hyvin erilaisten koirien, ihmisten ja tilojen kanssa. Se ei koskaan esim. väistä kun tuomari tulee kokeilemaan sen läpi, se näyttää jokaisella kerralla luonteensa, eli sen avoimen ja rohkean collien. Minulle tilaisuudet ovat keino tavata samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Dannyn sukulaisten omistajia sekä kasvattajaa tietysti. Hän on ahkera näyttelyissä kävijä ja on ollut lähes jokaisessa käymässämme näyttelyssä mukana. Itse tosin narttukoirien kanssa, joten meidän kehän laidalta ei häntä ihan aina löydä. Urokset kun ovat aina ensin ja narttujen omistajat joutuvat odottamaan joskus pitkäänkin ennen luokkiensa alkua.
Näyttelyiden lisäksi harrastamme pk-hakua. Ja sitä alkaa olla ikävä. Syksyllä pääsimme oikeasti tekemisen makuun ja nyt talven aikana metsässä haettavana makaaminen ei oikein ole onnistunut. Koirat eivät ehkä välittäisi mutta meillä ohjaajilla voisi olla vähän tukalat oltavat. Lisäksi ne koirat, jotka eivät ole treenivuorossa odottavat autossa, se ei myöskään oikein kovilla pakkasilla ole hyvä homma. Hakuporukka meillä koostuu alaosastoon kuuluvista henkilöistä ja mukavia tyyppejä sekä monta mukavaa koiraa. Tosin vain muutama cpk on mukana, suurin osa on nahkalassieita. Danny on hieno hakukoiran alku. Se toimii hyvin metsässä ja tykkää ihmisistä. Se myös menee tasan sinne minne mun käsi näyttää, siitä saatiin syksyllä monet kehut. Ihana haukku! Reipas ja ketterä, aktiivinen oppija. Odottelen innolla siis lumien sulamista ja ihka ensimmäisiä hakutreenejä.
Hakuilun lisäksi tai oikeastaan sen rinnalla ja varsinaisesti meidän hakuilun syynä on sitten pelastuskoiratoiminta. Nyt keväällä, Dannyn tullessa vuoden ikäiseksi, menemme (ensin minä yksin ja sitten yhdessä) tutustumiskurssille, josta sitten hyväksytyt pääsevät mukaan pelastuskoiraosaston treeneihin ym. Maaliskuun alussa, ensi viikolla menen teoriatunneille, joita on parina päivänä ja sitten yhtenä lauantaina on koiran kanssa "tositoimi"-päivä. Katsotaan siis miten koirakko toimii yhdessä ja onko koira sellainen tyyppi että se voisi olla mukana toiminnassa. Tulee siis olla rohkea ja ihmisten ystävä, toimintakykyinen ja ohjattavissa sekä peruskoulutus tulee tietysti olla kunnossa. Tiedä sitten mitä se tarkoittaa mutta kyllä Danny istuu ja menee maahan, seuraakin, joskus. Ihan perustottelevainen tuo on minusta, tosin nyt teini-iässä vähän uhmainenkin aika ajoin. Nyt se on saanut rohkeutta myös lattiapintojen kanssa, joten ehkä se siitä. En tiedä. Vähän mua epäilyttää jos on lattiapintaa testissä että miten tuo klaaraa...välillä kun menee ihan jumiin ja etenee sitten toooodella hitaasti. Katsotaan ja toivotaan parasta. Ei siitä ole pakko tulla pelastuskoiraa, kunhan sillä on kivaa.
No juu, viimeisenä muttei vähimmäisenä olemme hyvin kiinnostuneita paimentamisesta. Danny oli pentuna lampaita kurkkimassa ja pisti ne kyllä kuriin. Käytännössä siis pentu viedään vain katsomaan ja sytytellään sitä lampaille, herätellään mielenkiintoa, eikä ensimmäisellä kerralla välttämättä kovin paljon tapahdu. Koiralle, joka on vasta-alkaja laitetaan pitkä liina valjaisiin kiinni ja se saa sen puitteissa juosta lampaiden ympärillä. Ohjaaja pitää liinaa sen pituisena ettei se haittaa koiran liikkumista mutta niin että koira ei pääse liian lähelle lampaita. Jotkut nuoret koirat varsinkin haluavat mennä ihan päälle ja hyökkäilevät liian innokkaina päkäpäitä kohti. Koiran tulee osata olla aitauksessa niin että lampaat eivät panikoi. Se ei saa missään nimessä hyökkäillä tai koskea niihin eikä millään muotoa satuttaa lampaita. Mukana voi olla karitsojakin, jolloin koiran tulee olla erityisen huolellinen. Harjoitusvaiheessa mukana kuitenkin on vain kokeneita lampaita, ei nuoria tai karitsoja. Danny siis laitettiin silloin ensin liinaan kiinni ja se vähän jarrutteli, enkä minä osannut ohjata sitä liina kädessäni. Päästimme siis Dannyn irti ja se läheti heti kiertämään lampaita sopivan matkan päästä ja pysyi hyvin äänellä ohjattavana. Sen luonne on sellainen ettei se halunnut hyökkäillä vaan suhtautui kärsivällisesti ja hyvin lampaisiin sekä totteli minua. Olimme paimentamassa koko päivän ja asiaan kuului myös pienempi aitaus, jossa ohjaajalla eli paimenella oli sauva, jolla hän ohjasi koiraa pysymään loitommalla. Siinä minulla oli suurempi rooli ja lampaat jyräsivät mua koko ajan. Danny oli hienosti mutta mä en oikein tiennyt mitä tuli tehdä. Hienosti se meni kuitenkin, kohtuu hyvin. Silloin Danny oli siis pentu, joten nyt en odota aivan samaa siltä. Uskon että se on sen verran teini että saattaa käyttäytyä vähän rohkeammin lampaiden suhteen. Toisaalta luulen että se handlaa homman hienosti ja me olemme kyllä hyvä pari sen kanssa. Se pysyy hyvin ohjattavana vapaana ollessaan eikä minun koskaan tarvitse pelätä etteikö se tottelisi. Se jopa istuu kaukokäskyllä. Paimentamaan menemme siis touko-, kesä- ja elokuussa. Nämä siis kokonaisia paimennuspäiviä, sitten siihen lisäksi voi vielä käydä toki harjoittelemassa lyhyempiä aikoja esim. iltatreeneissä, jos tahtoo. Paimennuspaikka meillä on Somerolla, joten matkaa on sen verran riittämiin että ihan joka viikko ei tule mentyä, harmi sinänsä mutta kyllä tämä vähempikin riittää. Hauska nähdä miten homma tänä vuonna toimii meillä.
Lisäksi tietysti harjoitellaan tottelevaisuutta. Tottelevaisuus on minusta itsestään selvä osuus koiran elämässä, joten en sitä niin harrastukseksi laske, mutta kyllä siihenkin aikaa saa menemään jos oikein tavoitteellinen on. Pk- lajina se on tietysti tiukkaa treeniä vaativaa, joten en mitenkään väheksy lajia, meillä se ei vain ole niin suuressa roolissa vaan pitäytyy perustasolla, sellaisella että koiran kanssa on mukava ja helppo olla. Joka sunnuntaiaamu on meillä mahdollisuus mennä ihan treenikentälle, joten ehkä se taas kevään tullen aktivoituu sekin osuus Dannyn ja mun elämässä.
Katsotaan mikä näistä meille muodostuu rakkaimmaksi lajiksi ja sitä jatkamme sitten. Kaikkea ei koiran kanssa voi eikä ehdi tekemään yhtä kovalla draivilla, eikä se minusta ole edes tarpeellista. Jokin laji muodostuu automaattisesti omaksi ja sitä sitten tehdään enemmän, niin se menee.
Kevättä odotellessa siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti