Perhe

Kiirettä on pitänyt. Siinä se. :) Pelastuskoira"kokeiden" lopputulos oli se että Danny suoriutui radasta ihan kohtuullisesti. Se jännitti pintoja mutta eteni kuitenkin. Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan ok. Eikä koira paineistunut liikaa vaan oli oikeastaan suhteellisen rauhallinen aina etappien välissä. Soveltuvuuskoe oli siis kaupungintalossa sisällä ja siksi jännitimme hiukan mitä siitä tulee. Olimme kuitenkin hyvin yksiin toimiva pari, joskin toki yhteistyössä on parantamisen varaa jos koiraa jännittää. Sain rohkaistua sitä mutten huomannut että Danny ilmaisi maalimiehen. :) En odottanut että siellä olisi ollut ketään...urpo minä siis. Koira toimi oikein, ohjaaja ei, kuinka tyypillistä. Joskin, hieman jännittynyt koirani päätti ilmaista miehen lähtemällä pois sen luota. Kaksi kertaa...

Nyt mun oli siis viimeistään pakko kirjoittaa sillä meidän perheemme saa karvaisen lisän perjantaina. Taloon astelee Fergus, Merry Moonray's It's My Life.

Lisää pienestä ihanaisesta löytyy koiran omilta sivuilta. :)

Arkea

Tämä viikko on mennyt melko sekalaisessa tunnelmassa. Dannylle haaveilemani collie-veli polttelee kovasti mieltä ja yksi otollinen trikkiuros olisikin vapaana. Miten voi olla niin vaikeaa miettiä jotakin noinkin "yksinkertaista" otetaan koira tai ei oteta. Mä olen nyt jo kerran päättänyt että meille voi tulla puikkonokkia vasta vuoden päästä, mutta eipä tuo päätös kovin vapauttavalta tunnu. Kertakaikkiaan hankalaa yrittää elää sen päätöksen kanssa. Ei mene sekuntiakaan ettenkö miettisi jollain tasolla asiaa. JA vaikka olen touhunnut Dannynkin kanssa ja Rikin kanssa ja lasten kanssa niin se musta nokkainen pikkuinen vain hyppii haamuna taustalla jatkuvasti. Ei ole ihmislapsen elämä helppoa. Onneksi nuo koirat ovat olleet tälläviikolla aivan erityisen omana itsenään. Kumpikin on tasaisesti toikkaroinut ja ollut kultainen. Tyttöjen hajutkin ovat viime viikosta ilmeisesti vähän hiipuneet sillä nyt nuo jopa kävelevät lenkillä, ettei tarvitse ikäänkuin vetää niitä nokkia sieltä hangesta nuuskimasta. Ei silti nautin suunnattomasti siitä että minun koirillani on munat tallella. Mikä uros se sellainen on joka ei tytöistä kiinnostu. Nuo on vielä niin junnujakin että ihmettelisin jos eivät olisi nenä maassa tuolla ulkona alkukeväästä.

Tällä viikolla todella kevät alkoi. Ratsastustuntinikaan ei ollut peruttu pakkasen vuoksi ja pääsin sinnekin, ajattelemaan koiranpentua tosin. Samalla viikolla tuli myös tuo kauan odottamani teoriailta siihen pelastuskoiraosastoon liittymisestä. Vielä yksi sellainen ja sitten tositoimiin koiran kanssa. Aivan ihanaa! Samalla, siellä luennolla huomasin myös että Danny on hyvin oikeanlaisella luonteella varustettu olento tuohon hommaan. Se rakastaa ihmisiä, aikuisia ja lapsia, se kuuntelee minua ja seuraa mitä minä teen, on rohkea ja avoin sekä ilmaisee hyvin mielialoja elein. Se puhuu koiraa erittäin hyvin. Kurssilla oli puhetta siitä miten koirasta huomaa onko se ihmisjäljillä vai riistan ja kehoitettiin seuraamaan oman koiran toimintaa sen haistettua ihmisen tai eläimen. Huomasin jo aamulenkillä Dannystä että kun se haistaa tai näkee eläimen sen häntä menee paimenkoukulle ja korvat jämäkästi ihan ylös. Se on jämäkämpi ja jähmeämpi jäädessään haistelemaan eikä ole suoraan syöksymässä kohti. Ihmisen haistaessaan sen häntä nousee ylemmäs, korvat ovat ylhäällä mutteivät niin jämäkät vaan valmiit reagoimaan ihmisen eleisiin ja samalla se on jotenkin pehmeämpi ja erittäin innokas menemään kohti suoraa päätä. Tuollaisen huomaaminen helpottaa paljon sitä vaihetta kun ollaan raunioilla ja koira ei vielä osaa ilmaista esim. haukulla. Olen niin tyytyväinen että minulla on juuri collie, taas jälleen kerran. Tuo on niin ilmeikäs rotu korvineen ja häntineen. En sano etteikö jokin muukin rotu voisi olla mutta noiden korvat ovat ihan teatterikamaa.

Luennolla käytiin vähän läpi myös koiran koulutukseen käytettäviä metodeja sekä niitä 'lajeja' mitä pelastuskoiran tulee hallita. Rauniot, maastohaku sekä jälki. Alunperin mietin siis että me käymme tuolla pk-haussa samaan aikaan kun käymme pelastuskoiratreeneissä mutten ole aivan varma tukeeko pk-haku tuota pelastuskoiran koulutusta näin alkuvaiheessa vai sekoittaako se vain enemmän. Pk--haussa kun mennään pistoja maks 50m syvyyteen metsään tallatulla aluuella. Mietin että sekoittaako se aloittelevaa koiraa kun raunioilla se taas lasketaan vapaaksi ja se haravoi ilmavainulla koko alueen ilman että se lähetetään aina pistokerrallaan. En tiedä, seurailen tätä. Samoin ilmaisu on meillä varmaankin paras olla se haukku. Dannylla on kova ja kuuluva ääni, joten sen kun saa valjastettua niin hyvä tulee. Rullailmaisu, jota alunperin ajattelin ei toimi ihan niin hyvin pelastuskoiralla sillä siinä koira joutuu tekemään tupla työn mentyään ensin etsittävän luo ja sitten vielä rullan kanssa hakemaan ohjaajan ja viemään ohjaajankin etsityn luo. Maastossa homma voi toimia jollakin matkalla mutta esim. kilometrin päästä väärän maalimiehen löytänyt rullailmaiseva koira juoksuttaa ohjaajan turhaan paikalle. Haukkuva koira taas on helpompi huomata että se on väärässä paikassa eikä sinne tarvitse erikseen lähteä tarkistamaan enää. Koira haukkuu aikansa ja kun tajuaa että ohjaaja ei kiinnostu nyt tästä ihmisestä niin se tulee takaisin ja lähtee etsimään uutta. Noita tilanteita tietysti ei tule niinkään muualla kuin treeneissä kun tiedetään missä kukakin on. Jos on haamuja tai muita, näin ymmärsin. Rulla samoin voi haitata myös kaupunkietsinnässä sillä jos koira esim. on löytänyt ihmisen kaivinkoneen kauhasta, joita on monta vierekkäin, se ottaa rullan suuhun ja hakee ohjaajan eikä muistakaan missä kauhassa se maali nyt oli, se tekee tupladuunin etsiessään oikean kauhan uudelleen. Tälläista käytännön vinkkiä tuli siis ja niitä nyt sitten yritän jo ajoissa alkaa huomaamaan Dannyn kanssa.

Ilmoittauduin itsekin nyt sitten Vapepan peruskoulutuskurssille Kasavuoreen. Tarkoituksena siis käydä päivän koulutus pelastuspalvelun toimintaan. Saman viikonlopun aikana olisi ollut mahdollisuus käydä myös pelastuskoiran ohjaajalla tarvittavat etsintä ja viestintä sekä ensihuolto-kurssit mutta ne olivat kahden päivän mittaisia tai lauantaina. Lauantaina on mun miehen synttärit enkä sille päivälle halunnut liikaa ekstraa. Kyllä noita kursseja kuitenkin tulee eikä meistä nyt ihan vielä mitään hälytysryhmäläisiä ole tulossa kuitenkaan, ehkä joskus.

Ensi viikolla vietetään Dannyn 1 v. synttäreitä. Tosin, lahjaksi se kakkukekkereiden sijaan lähinnä paljon haleja ja ehkä jälkiliinan, pannan tai uuden naksuttimen. Rokotuksiin käy siis tie ja matolääkkeitäkin pitäisi syödä. Eiköhän se siitä. Lääkärikäynnillä taas ihmetellään koiraa joka hyppää takaisin hoitopöydälle. Katsotaan aiheuttavatko liukkaat lattiat saman efektin koirassa tällä kertaa. Niin, nuo erilaiset pinnat ovat olleet Dannylle haastavia mutta nyt se on rohkaistunut ja menee suht hyvin pinnalle kuin pinnalle. Toivottaan että pelastuskoirakoulutuksen tositoimipäivässäkin tuo otus on oma rohkea itsensä... toiminta kun tapahtuu sisätiloissa. Kääk.

Nokka korkealla kohti uusia seikkailuja ja korvat tarkkana!