Dannyn saapuminen meille oli tavanomaisesti ja yllättäen, sattumien, onnen ja tarkoituksen yhteispeliä. Olin joskus lapsena ja vanhempanakin päättänyt että joskus omistan collien, ihanan luotettavan oman collien ja olen aina tiennyt että Lassie ei ole yhtäkuin collie. Eikä sheltti ole minilassie, sen enempää kuin minicolliekaan. Tätä siis selitin jokaiselle asiasta virheellisen luulonsa esittäneelle lapselle ja aikuisellekin varmana siitä että minusta tulee joskus collien omistaja. Tässä välissä, 20 vuoden aikana ehdin tosin päättää että minusta tulee shiban omistaja, tähän päädyin siis n. 12-vuotiaana, sittemmin toivoin afgaaninvinttikoiraa ja samojedia sekä allergiastani vakuuttuneiden vanhempien lepyttämiseksi myös karvattomat koirat kävivät ehdotuksissani. Myöhemmin, aikuisiällä mietin airendalenterrieriä, landseeriä ja myös whippetiä, jokaiselle oli hyvä syynsä, mutta yhtäkään tälläista meille ei kotiutunut. Ihan siksi että niissä kaikissa oli jokin ominaisuus, joka ei sopinut mun elämään kokonaisvaltaisesti. Niin, ja oli se koira-allergia, jota minulla ei kuitenkaan ole, myöskin hidastamassa tätä koiran hankintaa.
Tästä meni jonkin aikaa ja ihastuin yorkshirenterrieriin, ihan vain siksi että se on niin pippurinen ja pieni ja että se on kaunis. Meille saapui sitten sellainen, harkittuna vaikkakin hyvin nopeasti ja olen ollut hyvin tyytyväinen valintaani. Ihana yorkkini Riki on maailman uskollisin ja pirullisin pieni suloinen olento. Mamman rakas pirpana. Ehdoton sylikoira, joka ei suostu olemaan sylissä ollenkaan. Unelma useammasta koirasta sai siis alkunsa kun katselin Rikin edesottamuksia ja sille seuraksi tulevalle kaverille asetin hyvin tiukat vaatimukset, jotka tuli täyttää viimeistä piirtoa myöten. Tämän paikan meillä täytti Danny, jokaista karvaansa myöten aito collie ja aivan täysin paikkansa ansainnut.
Danny, Merry Moonray's Wheel Of Fortune on pentueesta, jossa oli kuusi pentua. Sen emä, Black Sara's Wonder of Moonray eli Siiri on hieno koira, jonka satuin huomaamaan melko sattumalta surffaillessani colliesivustoilla. Katsoin, ilman mitään tietämystä, että tuohan aivan mielettömän upea koira. Jätin tuon koiran sitten taustalle väijymään kun edelleen tutkin mistä sen ihanan pentuseni sitten löydän. Luin Alvaston ja Hirvosen kirjoittaman collie-kirjan ja tarkoin siinä mainitut sukutaulut sekä collien historian. Taisin lukea sen useamman kerran. Luettuani seikkailin takaisin sivustoille eri kriteerit mielessäni ja päädyttyäni jälleen Merry Moonray's:n sivuille, totesin tuon ihanan Siirin olevan juuri niistä suvuista, joista olin collien itselleni päättänyt ottaa. Ilokseni huomasin pian että Siirille oli suunnitteilla pentuja! Eikä sulhoksi valittu Reino ollut ollenkaan hullumpi kumppani. Vuoden päähän suunniteltu collien hankinta olikin saanut äkillisen käänteen ja minun oli saatava pentu tuosta pentueesta.
Otin yhteyttä kasvattajaan saatuani ensin vihreää valoa perheeltä, muistaakseni sain siis vihreän valon ensin ja lähetin sähköpostin vasta sitten, en ihmettelisi vaikka olisi ollut toisinkin päin. Kasvattajan kanssa vaihdoin suhteellisen paljon mailia, uskoisin että liikaa, mutta Eijalla on loputon kärsivällisyys. Kiitos siitä! Talvi meni siis kuumeillessa pennun perään ja kun tuo ihana trikki-bluemerle pentue syntyi 11.3. 2010 olin vielä hieman epävarma tuleeko siitä meille pentua. Ensin olimme miettineet narttua, mutta tulimme siihen tulokseen että uros olisi meille paras. Pentueeseen syntyikin vain kaksi narttua, joten olin huojentunut että olimme keskustelleet sukupuolen valinnasta uudelleen joitakin päiviä aiemmin ennen pentueen syntymistä. Meille siis varattiin yksi uros ja olin aivan mielettömän onnellinen. Koko perhe juoksi aina katsomaan päivitetyt kuvat kasvattajan sivuilta ja arvailimme mikä niistä oli meidän pikkuinen. Nimikin oli valittava ja Rikin kaveriksi tuli sitten Danny, toinen tähti. Vielä emme tosin tienneet mille noista pennuista nimi sitten tulisi, mutta nimi oli päätetty. Eija valitsi meille sopivan pennun ja menin sitä katsomaan, täydellinen ja niin hellyyttävän itsenäinen. Pentu makaili takkapuiden lomassa kun muut pennut törmäilivät meidän sylissämme. Tomeria tapauksia jokainen.
Äitienpäivän tienoilla, Saarenmaalle suunnatun reissumme jälkeen, oli Dannyn aika kotiutua. 12.5.2010. Tuota päivää olin siis odottanut ties kuinka kauan. Olin ottanut päivälle muutaman tunnin saldovapaita ja sitten pidennetyn viikonlopun helatorstain lisäksi. Tyttäremme tuli mukaan pennunhakumatkalle ja olimme varautuneet ottamalla pentuselle ostetun patjan mukaan. Pentu valtasi meidät täysin ja hoidimme Eijan kanssa sopimukset kuntoon. Pentu tuli sohvalle meidän kanssamme siksi aikaa kun Eija haki hieman alkuruokaa mukaan. JA se pieni reppana lähti perään niin nopeasti etten ehtinyt kissaa sanoa. Loikkasi sohvalta alas ja pieni uikutti ja linkutti, minä aivan kauhuissani, tyttäremme itkun partaalla ja Eija, säikähti ja mietti varmasti kolme kertaa meidät läpi. Aivan hirvittävä tunne! Vieläkin tulee tippa linssiin, voi pieni...pieni Danny. Päätimme sitten että vaikka jalassa ei varmasti mitään ihmeitä olekaan niin Eija tuo koiran sitten meille seuraavana päivänä kotiin asti. Niin se päivä oli sitten erilainen, vaikka meidän piti palata pennun kanssa niin palasimme vain ruokasäkin kanssa...murheellisina. Seuraava päivä tuntui olevan ikuisuuden päässä eikä meillä ollut mitään muuta keinoa kuin odottaa. Kyllä se päivä tuli vaikka vuorokausi tuntuu joskus pitkältä ja Danny saapui Eijan kanssa. Tomera pikku pentu sulautui perheeseen saman tien ja valitsi nukkumapaikan sohvan edestä. Siinä se nukkuu vielä nykyäänkin usein. Olin siis saanut collieni ja tarina voisi alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti