Se olisi sitten 14.6.2011. Kesä tuli aikamoisella rytinällä, tarkoittaen siis nopeaa lämpenemistä. Viime viikko painittiin helteen parissa. Yllättävän kivuttomasti kuitenkin meni, vaikka viime kesän perusteella osasin jo odottaa Dannyn murtuvan lämmön alla. Nyt kuitenkin turkki on ilmeisesti saavuttanut eristävyytensä ja helteitäkin sietää koira jo paremmin.
Kesäkuun aikana on ollut monenmoista. Danny on käynyt kevättauon jälkeen näyttelyissä ja paimentamassa. Paimennuksesta meille jäi vähän hampaankoloon, sillä murrosiän syövereissä painiva Danny oli oikukas ja turhankin pehmeä, joten hommasta ei tullut juuri muuta kuin rapaiset vaatteet. Mä en vaan opi olemaan niiden lampaiden seassa..ne kulkee ihan miten sattuu ja sit menee Dannylläkin herne kirsuun. Joo, en laita minkään piikkiin mutta harmittaa vähän.
Näyttelyistä on tullut vaihtelevaa tulosta. Aptus showssa herra ei suostunut olemaan mitenkään päin. Käyttäytyi kuin vasikka kevätlaitumella. Tuloksena H. Tosin, tuomarikin oli tiukka, muut tulokset olivat myös alakanttiin, aiemmin hienoja sijoituksia haalineillekin koirille. Mutta nokka puikkona kohti uusia haasteita.
Seuraavaksi olikin sitten vuorossa pääerikoisnäyttely kesäkuun 12. päivänä. Ja jeeeeee!!!! Sieltä Danny kahmaisi juurikin sille sopivan tuloksen eli ykköspaikan omassa luokassaan, nuorissa uroksissa, lisäksi sille annettiin myös SA. Eli virallisesti tulos oli Nuo ERI 1 SA. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Seuraavaksi tuo ihana luonteinen uros nähdään siis Eukanuba Summer Showssa, Tuomarinkartanossa. Toivotaan että myös silloin saadaan jotakin kotiinviemisiksi. Pääerkkarissahan minä en ollut hihnan toisessa päässä vaan koiran esitti kasvattaja sekä uroskehässä sitten Dannyn siskon Maijan omistaja. Samaan aikaan me olimme Rikin yorkkien kesäpäivillä Falkullassa. Rikikin tuli epävirallisessa neljänneksi. Hieno päivä siis kaikille! Ferguskin oli ollut siististi täällä kotona yksinään.
Eilen oli sitten vielä jännääkin jännempi ilta kun olimme lonkka,-kyyner ja silmäkuvauksissa pentueen muiden sisarusten kanssa. Hienostihan se sujui sekin, mitä nyt Danny vähän "puolusti" laumaansa varsin ystävällismieliseltä Lumo-veljeltään. Samanikäiset urokset, saman katon alla narttujen kanssa...tietäähän sen että hammasnäyttelyhän siitä tulee. Pienimuotoinen mutta joka tapauksessa purukalustoa näyteltiin. Utu-sisko on Dannylle tärkeä lauman jäsen, siihen ei kukaan muu uros pääse kajoamaan... :D Lonkka- ym. kuvien tulokset vahvistaa vielä kennelliitto ja laitan ne virallisesti sitten esille vielä, mutta hienot koirat ovat jokainen. Illalla sitten selviteltiin Dannyn päätä ja annettiin sen lepäillä rauhassa. Oli vissiin vähän rankka kokemus tuo rauhoittaminen.
Ensi viikonloppuna päästään vihdoinkin taas rauniotreeneihin. Monet jäi väliin ylppäreiden sun muiden menojen vuoksi, mutta eiköhän tämä taas tästä ala kulkemaan. Vaikkakin, hieman on herännyt epäilys että onkohan tuo rauniotouhu edes meidän laji---haku taitaa olla enempi lähellä sydäntä ainakin Dannyllä, mulle se on yks ja sama, tykkään kaikesta, lisäksi mulla on herännyt mielenkiinto myös agilityyn... Katsellaan, jotakin tuon kanssa kuitenkin pitäisi tosissaan kai alkaa tekemään. Vai pitäisikö? Eipä voi olla tekemättäkään sillä alla oleva kuva kertoo Dannystä kaiken; hurmaava.
Kuvassa Danny 4,5 kk
