Koska lähes jokainen lause tässä perheessä alkaa erään nyt nimeltä mainitsemattoman pikku tirriäisen nimellä, en aio tässä tekstissä mainita tuota pientä olentoa nimeltä lainkaan.
Dannylla on ollut hieman rankka viikko. Se on ollut kovin omapäinen ja tuittuileva, hieman kapinallinenkin. Sen sijaan se on ollut hyvin leikkisä ja innostunut lenkillä aivan yhtälailla kuin ennenkin. Suurin syy tuohon tuittuilemiseen ja pienimuotoiseen mökötykseen on varmasti ollut perheenlisäyksesmme. Onneksi, nyt voin oikeasti sanoa onneksi, on kevät. Niin paljon kuin minua onkin rassannut viime päivinä kotiimme rantautunut rapa ja hiekka, niin se merkitsee harrastusten aktivoitumista. Luojan kiitos!
On ihanaa saada oikeasti kahdenkeskistä aikaa Dannyn kanssa, joka edelleenkin päivittäin osoittaa olevansa painonsa arvosta kultaa. Mikään sen tekemisissä ei riitele meidän ihmisten mielen kanssa, ihana olento. Se on myös saanut jostakin uutta puhtia ja on nykyisin jopa enemmän sisukkaampi kuin aiemmin. Se on myös rohkaistunut erilaisten pintojen suhteen, eikä enää jännitä niitä niin kovin. Se on hyvä sillä on ilo ilmoittaa että rauniotreenit alkavat huomenna. Tosin, aluksi startataan vain meidän ohjaajien kesken kun viemme rekisteröintitodistukset näytille ja muutenkin keskustellaan kauden tavoitteista ym. Onhan siellä jokin luentokin, koiran luonteesta jne. Erittäin mielenkiintoista ja loistava huipentuma tälle viikonlopulle. Tilaisuus alkaa siis klo 17 ja kestää n. klo 20 asti.
Samaan syssyyn on sitten alkamassa tokotreenit, ihan ryhmässä. Tämä on kerran viikossa myöskin toukokuun alusta alkaen. Aivan loistavaa sekin. Olen aivan täpinöissäni kun saan vihdoin tuolle koiralle jotakin oikeasti kehittävää toimintaa pitkän talven jälkeen. Toukokuussa on siis tulossa myös paimennusta, 15.5. olevan paimennuspäivän muodossa. Siellä on sitten taas collieita ja omistajia sekä aivan fantastista sapuskaa. Kiitos jo etukäteen Svedun porukalle! 5.6. paimennus jatkuu ja tuolle sekä elokuun päivään on ilmoitettu myös meidän nimeltä mainitsematon perheenlisäyskin mukaan. Tosin pikkukaveri hengaa vielä varasijalla mutta eiköhän joku peruuta...
Näyttelyihin en ole nyt niin kiinnittänyt huomiota, niitä kun tuntuisi olevan sitten kun sille päälle sattuu. No, pääerkkariin pitää varmasti mennä ja sinne ilmoittautuminen taitaa ollakin ihan pian. Kivasti tekemistä siis koko kaudelle aina lokakuulle asti ja näistä riennoista saa myös vinkkejä tuon perheenlisäyksen kanssa esiintuleviin koulutustilanteisiin.
Kevät siis on melkoisen täynnä toimintaa ja niin pitääkin. Summer here we come!
