Vielä kuukausi sitten oli tyytyväinen siitä että on kevät; lämmintä, valoisaa, paljon mahdollisuuksia ulkoiluun ja voi harrastaa ja ja....just. Tytöt ja hajut, kevääseen ei ehkä Dannyn mielestä kuulu paljon muuta. Lihapullat, pallot, fleecelelut mitkään maan päällä tai alla eivät ole niin iiihania kuin tytöt ja tyttöjen hajut. Pöh. Paimennuksesta ei tullut mitään kun aitauksen ulkopuolinen elämä oli niin mielenkiintoista, sitten kun tarpeeksi komensi jätkää takaisin niin sitten oltiinkin jo teinimäisesti harakirin partaalla. Telinetreeni meni aivan puihin koulutusryhmässä olevan kultsutytön vuoksi. Jätkä jopa karkasi (!) tuon likan perään. Ja sitten kun ei saanut mennä tyttöjen luo niin oltiinkin niin epävarmoja että morjens. Joo ja näyttelyt...uikuikuik ja nuuh. Tuloksena haluton olemus kehässä ja H.
Että sellainen IHANA kevät. Tosin, tuo koira on edelleen kuin ihmisenmieli, siksi juuri niin erityisen tuskastuttava ja vaikeaselkoinen välillä. Rakas.
Isonveljen roolin Danny ottaa tosissaan. Se on osoittautunut hyvinkin tomeraksi kasvattajaksi koiramaailmaan. Pelkkä katse riittää saamaan meidän pikkunulikkacolliekrokotiilin perääntymään. Niin se tulee ollakin.
Harrastaminen on siis jatkunut sinnikkäästi ja haasteineen. Ja hauskaa on ollut. Kouluttajilla ei välttämättä mutta minulla ja Dannyllä kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti